Asuin viime keväänä turkkilaisen tytön kämppiksenä 3 kuukautta. Ennen tytön muuttoa olin hieman pelossani, millaista elämä olisi oikean muslimitytön kanssa. Kyselin asiasta muilta turkkilaisilta ja he sanoivat hunnutettujen tyttöjen olevan aivan samanlaisia muiden tyttöjen kanssa. Kyllähän minä sen tiesin, mutta silti mietin, pystyisinkö enää syömään ollenkaan possua ja mitä hän sanoisi minun siidereistäni.

Yhteiselo oli oikein antoisaa ja teki minusta taas astetta ennakkoluulottomamman. Puhuimme paljon turkkilaisista pojista, turkkilaisista perheistä, kulttuureista ja uskonnoista. En ole pystynyt puhumaan uskonnosta yhtä vapautuneesti kenenkään muslimin kanssa koskaan ennen. Hän osasi perustella hyvin vastauksensa minun esittämiini kriittisiin kysymyksiin. Innostuin jopa lukemaan koraania, sillä halusin itsekin tutkia, oliko islam oikeasti niin "paha" kuin mediassa saa kuvan. 

Hän kertoi pitävänsä huivia omasta tahdostaan, hänen isosiskonsa ei käytä sen sijaan huivia. Hän rukoili 5 kertaa päivässä, joka ikinen päivä. Ikinä ennen ei ole meidän kämpässä kulunut yhtä paljon saippuaa kun sen 3 kuukauden aikana! Se varmasti joutui kaikista niistä pesukerroista ennen rukoushetkiä. Metsästimme halal-lihaa paikallisista kaupoista ja söimme yhdessä myös kalaa ja kasvisruokia. Minä sen sijaan söin myös sikaa ja join siideriä, jos niin halusin.

Monet Turkissa asuvistani kavereistani kauhistelivat tilannetta. Heidän mukaansa kaikki hunnutetut tytöt ovat radikaaleja, joita ei saisi päästää valtaan maalistuneessa Turkissa. Minun mielikuvani oli aivan erilainen: hän oli sivistynyt  ja älykäs nuori nainen, joka vain seurasi omia periaatteitaan, Koraanin ohjaamaa tietä.